Kuunokka

Eipä ollu salaisuus Kuunokan kuin Kastanjeholminkaan tienoilla, että olin himoitsenu Marrakeshilaista varsaa jo hyvät tovit. Siinä on tamma jolla on suku kohillaan; upeita trakehner-linjoja sopivana kombona, emänisän puolella Orion - Faustin sekä isä Klassiko, jonka emälinjaa tuskin tarvitsee puoliveripiireissä sen enempää esitellä. Myös Marrakeshin varsat olivat järkijään sen tason suorittajia, että siinä oli Malvalehdon tyttö niitä hieman kateellisenakin sivusta seuraillut, eikä asiaa tietenkään auttanut Sylvin alituinen hehkutus tammansa periyttäjän ominaisuuksien suhteen. Hoo vee ja silleen.

Orimarkkinat olivat pitäneet mua viime aikoina melko vahvasti otteessaan ja kun Hollantilaiselta Gateaway Sporthorsesilta löytyi useampikin potentiaalinen vaihtoehto, päätin käyttää häikäisevää viehätysvoimaani Sylviin; "Mä löysin Mombasalle oriin, haluun sen varsan". Pienten neuvottelujen jälkeen sain Sylvin vakuuttumaan siitä, että a) homma toimisi ja b) ottaisin siitä täyden vastuun mikäli ei toimi. Mombasa kuitenkin oli tamma, joka oli perinyt Marraskeshin parhaat - ja pahimmat - puolet sekä isän kautta hieman täysiveristä mielettömyyttä. Se oli niinku Marraskesh 2.0 eli täydellinen emätamma varsahaaveisiini katsoen, ainakin kun näytin kaipaavan talliini lisää näitä hieman epävakaita persoonia.