Kuunokka

Ruffin kanssa jalostushomma on usein keskimääräistä enemmän arpapelin tyyppistä toimintaa. Vaikka tammalla on hyvä suku - olihan sen emä Pour Some Sugar On Me STC ehdottomasti parhaimpia hevosiamme kautta aikain - ei Ruffi itse ole toiveista huolimatta ollut periyttäjänä kovinkaan vahvaa tasoa. Tällä kertaa valitsin sille sulhaseksi Lindgårdissa vaikuttavan holsteinori Charmstone PB:n, jonka takaa löytyy palkittua esteosaamista meillekin jo aiempien jalostusvalintojen kautta tutuksitulleen Skurvashin hevosten muodossa.

Musta, vanharunkoinen tammavarsa oli kieltämättä yllättävän miellyttävä katsella liitäessään tarhassa jo pikkuruisena paljon vakaammalla askeleella kuin emänsä. Sopivasti temperamenttiakin tuntui löytyvän, mutta aloin silti kallistua siihen suuntaan, että tamma lähtisi myyntiin, meillä alkoi Senjan sukua nimittäin olla tallissa jo riittämiin ja niin Gerardo kuin Eliaskin olivat sitä mieltä, että joku saisi Moussesta ehkä rakenneltua potentaalisemman kouluratsun kuin este- tai kenttäpeliä. Meidän ikioma, 17-vuotias Eliaksemmepa pudotti sitten kuitenkin pommin; hän voisi ostaa varsan, ensimmäisen oman hevosensa. Täähän passasi mulle oikein mainiosti, tykkäsin pitää Senjan jälkipolvet lähellä, ja näinpä Mousse jäikin kasvamaan Kuunokkaan toivottavasti tulevaksi kouluratsuksi.