VH18-018-0247
Suomenhevonen, ori 19.09.2017 FI 8 vuotta Musta (aa EE), säkäkorkeus 160cm Omistaa VRL-09334 Kasvattanut Eljes & Hilkka Sárrajuoksa Kenttäratsu (tutustumisluokka) |
Rikkinevan Velhonmielas mkm 156cm, EVM |
ii. Velhonkiro rn 156cm |
ie. Rikkinevan Veela mkm 155cm |
Duová m 161cm, EVM |
ei. Kelmipuron Viskitraumat rt 159cm |
ee. Kaarnas Diinna m 150cm |
Värigenetiikka aa EE.
Sukua virtuaalimaailmassa 0 polvea. Tarjolla jalostukseen rajoittamattomasti. |
RMP-arviointi: ★ ★ ★ Herkkyys Nopeus |
Kun hakee hevosen jostain Lapin pohjoisimmilta perukoilta, on ainakin meikäläisen ensiajatus vähän sellainen, että siellä suvussa nyt voi varmaan olla takana ihan mitä vaan, vaikkapa poroa, sikäli mikäli kuin hevosen kasvattajat ovat asiasta itsekään ihan varmoja. Konstan tapauksessa kuitenkin sekä sen isä että emä olivat saman tilan omistuksessa, eli ainakin niin pitkälle pystyi toteamaan ihan omin silmin, että hevosia ne on.
Vitivalkeaksi kimoutunut Rikkinevan Velhonmielas eli Velho näytti enemmän työhevoselta kuin ratsulta; matalajalkainen, vankkaluustoinen ja jyhkeä, mitä entisestään korosti mammuttimaisen paksu karva ja hirmuinen harja. Velho kuitenkin oli kuulemma ihan kantakirjaori ja käynyt nuoruusvuosinaan kilpailemassa kouluratsastusta helppo A luokissa ympäri Suomen. Ihan ensisilmäykseltä ei tätä ajatusta kyllä kyseistä eläintä katsellessa uskoisi. Eläkeläisoriilla on kuulemma vain kymmenisen jälkeläistä, mutta valtaosa niistä on isänsä kavionjäljissä haalinut menestystä kouluradoilla.
Velhon sukulinjat johtavat Kainuun saloille, Rikkinevan tilalle, joka kasvattaa suomenhevosia lähinnä harrastuksena. Heidän hevostensa linjoja on jäljitettävissä saman suvun omistukseen aina jonnekin 1800 -luvun lopulle saakka, joskin vasta viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kasvatus on nuoremman, tavoitteellisemman sukupolven toimesta kääntynyt modernimpaan ratsutyyppiseen hevoseen. Rikkinevan Veela on ensimmäisiä kansallisella tasolla kilpailleita kasvatteja, suorittaen koulussa helppo B:tä ja esteillä 80cm rataa. Velho on tamman kolmesta varsasta ensimmäinen.
Myös Velhonkiro vaikutti Kainuussa ja asuikin Rikkinevan tilalla jonkin aikaa. Vaikka olikin kantakirjaori, ei Velhonkiro kilpaillut paljoa. Joitakin koulustartteja lukuunottamatta ori toimi pääasiassa tuntihevosena Kajaanilaisella ratsastuskoululla, josta se sittemmin myytiin Rikkinevalle. Velhonkiron oli tarkoitus tehdä paluuta kilpakentille siitosoriina toimimisen ohella, mutta se valitettavasti jouduttiin lopettamaan pahan ähkyn takia, vain viisi jälkeläistä jättäneenä.
Duová on puolestaan niin lappilainen kuin voi hevonen olla. Konsta ja emänsä ovat kuin toistenssa kuvat, ja ilmeisesti myös hyvin samanlaisia muutenkin. Duová on startannut muutamissa kenttäluokissa, mutta pitkässä juoksussa sille ei löytynyt sopivaa ratsastajaa joka olisi ollut valmis ylläpitämään tammaa jossakin etelämmässä. Siispä Duová on hankkinut leipänsä pääasiassa vaellusratsuna Sárrajuoksien omalle firmalle ja pyöräyttänyt pari varsaa.
Myös tamman suku on kasattu sekalaisesta seurueesta takapihan puskaratsuja ja vaelluspelejä. Sen isä on "etelänpoika" Rovaniemeltä, Kelmipuron Viskitraumat, ja ainoa lähisuvusta joka on itse asiassa nähty joskus koulu- ja esteradoilla. Ori yhdistettiin Kaarnas Diinnaan, joka oli Sárrajuoksien oma hevonen ihan sillä ajatuksella, että saataisiin varsaan ratsunominaisuuksia ja liikettä - toisin sanoen jonkinlainen potentiaalinen kisapeli - joita Diinnalta hyvin pitkälti puuttui. No niitähän sittemmin Duoválla oli, vaikka eivät sen suuremmin käyttöön päässeetkään.
t. | Ketunkimaltava - | s. 19.01.2022 | emä Ketunkielo |
o. | Jeilin Migáš - | s. 02.01.2022 | emä Hiienkerkkä |
o. | Jeilin Gielas - | s. 16.09.2021 | emä Hattarasade |
o. | Corpraali KTK-I VIR MVA Ch SV-I | s. 14.09.2019 | emä Feeniksinsydän |
t. | Jeilin Karmiinitiikeri - | s. 12.05.2018 | emä Vaurin Willitiikeri |
o. | Jeilin Brilliantti - | s. 06.03.2018 | emä Ketunkielo |
KRJ helppo B
Sijoituksia 20 kpl ERJ 80cmSijoituksia 40 kpl KERJ tutustumisluokka2 / 1 kokonaispisteillä 693.5p.
30.04.2022 VSR Cup, tutustumislk ; 1/10 |
Menestys näyttelyissä
ei näyttelymenestystä |
Se oli Viljan idea, meidän oman lapinnoidan mielestä ei ollu matka eikä mikhän lähtee hakemaan hevosta Käsivarren Lapista. Sillä oli sinne suhteita ja ne suhteet oli laulellu, että nyt ois pari hienoa nuorta oria myynnissä, ja että ne hevoset mielellään lähtisivät etelään missä on paremmat mahdollisuudet menestykselle kuin kyyditä turisteja tuntureilla. Vilja oli ihan, että nyt haetaan meille kolomas voikko (sillä on pakko mielle ja ihan hiton paljon liikaa sananvaltaa tallin asioissa) ja kun Vilja jotain päättää niin silloin niin tehdään.
Siellä missä maisemat olivat isoja ja ihmiset pieniä, meitä odotti isäntäpariskunta ja kumpaisellakin liinanpäässä potra, paksulla talvikarvalla kauttaaltaan vuorattu suomenhevonen – toinen kermankeltainen ja toinen musta. Koe ratsastuksen aikana Vilja lensi voikkonsa selästä arviolta yhdeksän kertaa. Mie puolestani mennä puksutin mustalla joka, noh, mennä puksutti. Ei huippuhyvin, mutta ei huonostikaan, ei ainakaan kun vertasi toiseen samalla kentällä silmät pyörien viuhtovaan eläimeen.
Loppujen lopuksi se jäi historiaan päivänä, jona olimme ensimmäistä kertaa Viljan kanssa samaa mieltä hevosen hankinnasta.
Joskus on kiva keksiä hieman erilaista virikettä päiviensä ratoksi. Olipa eräs sunnuntai kun huomasin, että kahvimaito on loppu ja sipsiäkin tekee mieli. Sunnuntaisin meillä ei yleensä kauheasti tapahdu, vaan niin hevoset kuin ihmisetkin saavat pitää lepoa satunnaisia ja ehdottoman vapaaehtoisia treenejä ja valmennuksia lukuunottamatta. Ei siis auttanut soitella työntekijöitä läpi josko joku tullessaan toisi tarvittavat elintarvikkeet mukanaan, Annikin kun oli jo saapunut aamutallin tekoon parisen tuntia sitten. Jokainen kuitenkin tietää, minä kaikkein vahvimmin, että mie ja aamukahvi ollaan melkolailla erottamaton kaksikko ja ilman sitä päivä on pilalla. Ja kuitenkin pitää olla sen verran periaatteen nainen, ettei moisten ei-niin-välttämättömien ostosten takia tahtoisi autoakaan starttailla.
Siinäpä sitten muotoutui idea. Piha täynnä hevosia, otampa niistä yhden ja karautan 10km lenkin kaupalle! Ekologista ja mukavaa. Oli tietenkin yksi homma tehdä päätös siitä, kenen kanssa tästä nyt sitten lähdettäisiin liikenteeseen, koska kuten sanottu, vaihtoehtoja riitti. Loppujen lopuksi riimunarun päähän ilmestyi Konsta. Mikäs sen parempi matkakumppani pienelle patikoinnille kuin vaellushevosten jälkeläinen.
Konsta oli hieman hölmistyneen oloinen. Päästyäemmä matkaan ei ori tahtonut millään käsittää miksi jatkoimme maastoreitille johtavan risteyksen ohi pitkin pihatietä. Se hidasteli ja pysähteli muutaman metrin ajan, mutta tyytyi sitten luottamaan arviointikykyyni. Oli Konsta ennenkin käynyt täällä päin liikkumassa, mutta ilmeisesti tärkeämmät asiat olivat korvanneet nuo muistot oriin pääkopassa. Tästä huolimatta matka sujui rennosti. Autoja tuli vastaan hyvin vähän ennen kirkolle saapumista ja niihin Konsta suhtautui tottuneesti. Muutama spurttikin tuli otettua, ihan vain koska meikäläinen oli armottoman alipukeutunut ja piti saada vähän lämpöä raajoihin.
S-Marketin pihassa kiinnitin mustan riimulla tuttuun paikkaan (ei ollut nimittäin ensimmäinen kauppareissuni hevoskyydillä tämä). Sunnuntai näytti täälläkin olevan leppoisa eikä montaa ihmistä katukuvassa näkynyt. Hoidin ostokseni nopeasti. Konsta oli tietenkin onnistunut pyörittelemään riimunarunsa sillä välin jotenkin kummasti kiinni suitsiinsa. Ei mitään uutta sekään. Tungin hankintani satulalaukkuun ja lähdimme rauhalliselle kotimatkalle.
layout © VRL-09334 tausta © Petri Damstén (CC BY-NC-SA 2.0)
hevosen kuvat © VRL-00884