Jeili

Perla ei halunnut koskaa kasvaa jalkoihinsa vaan siitä varttui melkoinen hongankolistaja, kaikkea muuta kuin vanttera ja tynnyrimäinen emänsä. Jos ulkonäköseikat jätetään ruotimatta, on Perla perinyt koko joukon hyviä ominaisuuksia korvaamaan kaitaluisen olomuotonsa, tamma kun on oikein mukava luontoinen sekä erittäin osaava, juuri sellainen suokkikasvattajan unelma jota ei kilparadoilla tarvitse häpeillä.

Perla on vanhempiensa tapaan melko tasainen hevonen eikä sen käsittelyssä yleensä tule vastaan suurempia ongelmia. Voisi jopa sanoa, että tammalle käy ihan kaikki; se ei hätkähdä uusista paikoista eikä liioin pienestä epämukavuudestakaan, ja suhtautuu yleensä maltilla vaikka asiat eivät menisi ihan oppikirjan mukaan.

Perlasta löytyy kuitenkin oma temperamenttinsa ja se pääsee esiin siinä vaiheessa kun joku nousee selkään. Tamma liikkuu luontevasti omalla moottorillaan, mutta kiihtyy aika nopeasti ylikierroksille joilta ei sitten ihan heti alas tullakaan. Kun Perla kuumuu, on oikeastaan viisainta purkaa ylimääräinen sähäkkyys kunnon hikitreenillä ja jättää yksityiskohtien hiominen myöhemmälle. Tamma tuntuu olevan muutenkin joskus hieman hukassa koipiensa kanssa, eikä tarkkuus missään nimessä ole sen vahvinta osaamista sen enempää koulussa kuin esteilläkään. Kauniit liikkeet eivät saaneet kaverikseen tasapainoa ja eleganssia, joten kuskilta vaaditaan todellakin tarkkoja ja selkeitä apuja, jotta Perlakin onnistuu tekemisessään eikä vain huido tehtäviä läpi miten nyt sattuu menemään.