Jeili

Unelman suku on rakentunut varsin pitkälle ratsutyyppisistä hevosista ja itse asiassa ainoa juoksijaksi rekisteröity on tamma H.N. Kuusama kolmannessa polvessa. Tästä yksittäisestä lähisuvun ravilinjauksesta huolimatta isä Kuuvastus oli aikansa menestyneimpiä kouluratsuja rodun parissa ja toimittaa edelleen suositun siitosoriin virkaa synnyin- ja kotikaupungissaan Seinäjoella. Pääasiassa vaativa B ja A luokissa startannut ori on herättänyt huomiota myös suomenhevospiirien ulkopuolella näyttävillä ratsunominaisuuksillaan; se on kookas ja kevyenpuoleinen, erittäin ratsutyyppinen ja omistaa kolme upeaa askellajia. Todellinen timantti suomalaisratsujen joukossa.

Myös Kuuvastuksen vanhemmat kuuluvat niin ikään menestyneempään kastiin mitä tulee ratsusukuisiin suomenhevosiin. Kuuviha, 170cm hurjaan korkeuteen kasvanut musta ori, osoitti juoksijasukuisesta emästään huolimatta useilla kilpakentillä miten suomalainenkin hevonen osaa liikkua ja hypätä. Vaikka tämän oriin luonne ei kuulemma ollut helpoimmasta päästä eikä yhteistyö radallakaan aina ihan täysin sopusointuista, ei kukaan voinut väittää etteikö tämän hevosen irtonaiset, joustavat askeleet olleet vakuuttavaa katseltavaa. Kuuviha toimitti myös siitosoriin virkaa aina kymmenenvuotiaaksi, mutta lopetettiin jouduttuaan ikävään onnettomuuteen kotonaan.

Havulan Kaiunvastus, "Aino", oli Kuuvihalle oiva pari miellyttämisenhaluisen ja lauhkean luonteensa puolesta. Rautias tamma kilpaili nuoruudessaan jonkin verran koulua he B tasolla ja menestystä kertyi myös näyttelyistä. Aino vaikuttaa edelleen samalla paikkakunnalla missä Kuunkudelma on syntynyt ja Heljäkuun hevostilan omistajatar onkin henkilökohtaisesti jo rouvan ikään ehtineen tammamamman tavannut. Kuulemma kauniimpaa ja kiltimpää hevoseläintä saa hakea. Suurimman osan elämästään Aino onkin viettänyt siitostammana, missä sen ehdoton vahvuusalue onkin. Niin Aino itse kuin sen molemmat vanhemmatkin ovat jättäneet runsaasti kouluradoilla menestystä niittäneitä jälkeläisiä.

Tapasin Rohkean Ainomielen hakiessani Unelmaa omakseni. Vaikka se olikin viettänyt useamman vuoden jo enemmän ja vähemmän oloneuvoksena, tuottaen uutta ratsusuokkisukupolvea maailmalle, näkyi tammasta edelleen ryhdikkyys ja laadukas rakenne. Tamma kilpaili vuosia vaativa B tasolla omistajansa Heljän kanssa, kunnes nuoremmat ja tuoreemmat nimet perivät kilparatsun manttelin ja Ainomieli siirtyi jalostustehtäviin. Se onkin jättänyt kaksi kantakirjattua ja koulussa hyvin pärjäävää orijälkeläistä meidän Unelman lisäksi.

Ainomielen suku on kolmen polven matkalta puhtaasti ratsua ja sen takaa löytyy muutamia kuumiakin nimiä, esimerkiksi oriit Vihmoi ja Kestiraivion Myrsky. Vihmoi on menestyjä monellakin tapaa, mutta parhaiten se on piirtynyt mieliin valtavanpitkän liinaharjansa vuoksi. Hienorakenteista, mutta vain 150cm korkeaa oria on käytetty yhtälailla hevos- kuin pienhevostammoillekin ja jälkeläismäärä lähenteleekin sataa. Siihen mahtuu niin useita entisiä ja nykyisiäkin siitosoreja kuin kilpakenttien vaikuttajiakin. Vihmoi on saavuttanut elämänsä aikana paljon menestystä, niin paljon, että sitä voi melkein jo kutsua eläväksi legendaksi. Oriille itselleen ei suosio ole kuitenkaan noussut päähän, sillä kuulopuheiden mukaan se on niin lauhkea, herttainen ja ihmisläheinen kuin ori vain voi olla.

Emänemä Aino-Ankean kautta Unelman suvusta löytyy toinenkin legenda, Kestiraivion Myrsky; jo edesmennyt kouluratsu jonka siemenestä kuulemma lähes kirjaimellisesti taisteltiin aikanaan ja jonka omistaja myös käytti oriin suosiota tehokkaasti hyväkseen, mikä osaltaan selittänee sen jäämisen ihmisten mieliin niin pysyvästi. Se Myrskystä. Kuuluisa isäori teki jokatapauksessa Aino-Ankeasta suositun siitostamman. Se itse ei kilpaillut, vaan toimitti varsojensa välissä tuntiratsun virkaa, mutta jälkeläiset ovat jokainen päätyneet kilparatsuiksi - ja Ainomieltä lukuunottamatta kaikki niistä ovat myös olleet oriita.